Etusivu
Esittely
Yhdistyksen historiaa
Yhdistyksen hallinto
Jäsenasiat
Koulutustoiminta
Jäsenedut
Edunvalvonta
Työttömyyskassa
Linkkejä
Palaute
Yhteystiedot

 

KIRKON HALLINTOVIRKAMIEHET RY:N 60 -VUOTISELTA TAIPALEELTA

"Seurakunnan ylevä tarkoitusperä aivan erityisesti korostaa sitä, että seurakunnan taloudenhoidon tulee vastata mahdollisimman korkeita vaatimuksia. Seurakunnan kristillinen luonne asettaa ennen muuta asiallisuuden, rehellisyyden ja huolellisuuden vaatimukset taloudenhoitolle (Arkkipiispa Martti Simojoen tervehdyksestä Seurakuntien taloudenhoitajat ry:n 20-vuotispäiville vuonna 1967).

Näin oli ennen
Yhdistyksen perustaminen
Jäsenpohjan laajentuminen ja nimenmuutos
Johtokunnan jäsenten toimikausien rajoittaminen ja sihteeri
Sääntöjen uusiminen ja nimenmuutos "Kirkon Hallintovirkamiehet ry:ksi"
Liittyminen ammattijärjestöön ja eroaminen siitä
Jäsenmäärän kehitys
Puheenjohtajat ja sihteeri-rahastonhoitajat
Opintopäivät
Tiedotustoiminta
Lopuksi
Valokuvia vanhoilta ajoilta

Varhaisimmasta historiasta kertova teksti perustuu pääosin yhdistyksen puheenjohtaja Pauli Riikosen vuonna 1982 kirjoittamaan historiikkiin.

Näin oli ennen

Pitkäaikainen sihteeri, yksi yhdistyksen perustajäsenistä Usko Laukama kuvaili kirjoituksessaan taloudenhoitajan arkea mm. seuraavasti:
"- Kaupunkiseurakunnissa oli 1940-luvulla ns. yhdistelmävirkoja; taloudenhoitaja oli samalla virastoapulainen, taloudenhoitajan velvollisuus oli hoitaa poikatyöntekijän tehtäviä, kanttori oli samalla taloudenhoitaja. Pappejakin oli ueampia niin sivu- kuin päätoimisia. Pankinjohtajia ja sanomalehden toimittajia oli muutamia.
- Taloudenhoitajan velvollisuus oli erimerkiksi lämmittää kirkkoherranviraston kakluuni aamuisin. Taloustoimisto (kirkkokonttori) oli taloudenhoitajan asunnossa ilman eri korvausta. Eräässä seurakunnassa oli taloudenhoitaja velvollinen käymään joka pyhäpäivänä noutamassa kannettu kolehti jumalanpalveluksen jälkeen kirkosta. Kirkkoherra piti eräässä seurakunnassa puhuttelun arkiaamuisin klo 9, taloudenhoitajan oli myös osallistuttava.
- Veroliput piti kirjoittaa pienemmissä seurakunnissa. Tilapäisen apulaisen saanto oli hyvin vaikeaa.
- Palkka tai palkkio työstä oli verrattain mitätön työmäärään verrattuna. Vertailua tehtii mm. virastoapulaisen vaatimiin palkkioihin, jotka maksoi tavallisesti kirkkoherra
- Kirkollisverojen kanto ennen ennakkoperintää askarrutti taloudenhoitajia. Erimerkiksi Kotkassa saatiin verotoimistolta lupa jäljentää iltaisin veroluetteloja. Jyväskylässä sai IBM:ltä ylimääräiset vedokset veroluetteloista, mikä helpotti suuresti aikaisempaa vaivannäköä. Mutta kun seurakunnissa siirryttiin verojen ennakonperintään, niin eräässä seurakunnassa kirkkoherra ehdotti taloudenhoitajan palkkaa pienennettäväksi, mutta ei onneksi onnistunut.
- Näin oli kaupunki ja kauppalaseurakunnissa ”ennen vanhaan”. Mutta maaseurakunnissa oli paljon puutteellisempaa. Eräs kirkkoherra kertoi, että kun hän joutui erään piispantarkastuksen aikana eräässä maaseurakunnassa etsimään taloudenhoitajaa, niin hän totesi, että kaikki tilitositteet olivat uuninpankolla piikissä.”

Voitaneen todeta, että vuonna 1947 perustettu yhdistys tuli tarpeeseen.

Yhdistyksen perustaminen

Kevättalvella 1947 kokoontuivat taloudenhoitajat Antero Avela (Lahti), Usko Laukama (Kotka), Leo Leppänen (Turku ja Erkki Sammalkivi (Tampere) Helsingin seurakuntie raha-, kiinteistö- ja hautatoimistojen päällikön Oscar Forsselle, Paul Kinosmaa ja Gösta Westerholm Helsinkiin neuvottelemaan seurakuntien taloudenhoitajien yhteistyömahdollisuuksista. Oli luonnollista, että jo tätä ennen eri seurakuntien taloudenhoitajat aina silloin, kun jollekin syntyi kiperiä ongelmia omassa työssään, kääntyivät virkaveljiensä puoleen, ja näin vähitellen taloudenhoitajien kesken muodostuneet yhteenkuuluvaisuuden tunteen pohjalta heräisi ajatus kiint3eämmänkin yhteistyön aikaansaamisesta. Neuvottelussa päätettiin kutsua kaikkien kaupunkiseurakuntien taloudenhoitajat neuvottelemaan mahdollisen yhdistyksen perustamisesta. Kokoukseen, joka pidettiin 31 päivänä toukokuuta 1947, Helsingissä kirkkohallintokunnan kokoushuoneessa osallistuivat seuraavat 18 taloudenhoitajaa ja vastaavaa viranhaltijaa:


Allan Aarnisalo, Pori Oskari Laaksonen, Kuopio
Antero Avela, Lahti Vernet Labbart, Vaasa
Viktor Björkvist, Pietarsaari Usko Laukama, Kotka
Helmer Drake, Kokkola Leo Leppä, Turku
Oscar Forssell, Helsinki Aaro Mattila, Oulu
Onni Heinänen, Hämeenlinna Torsten Mikander, Porvoo
Otto Kettunen, Joensuu Niilo Paloheimo, Jyväskylä
Paul Kinosmaa, Helsinki Erkki Sammalkivi, Tampere
Kalle Kunnassalo, Lappeenranta Gösta Westerholm, Helsinki


Usko Laukaman ehdotuksesta perustettiin Kaupunkiseurakuntien Taloudenhoitajat -niminen yhdistys, joka rekisteröitiin Yhdistysrekisteriin 11.6.1948 ja ensimmäinen varsinainen vuosikokous pidettiin 10.4.1948 Helgingissä. Jo ensimmäisessä vuosikokouksessa keskusteltiin yhdistyksen jäsenpohjan laajentamisesta koskemaan myös kauppalaseurakuntien taloudenhoitajia, koska näillä katsottiin olevan lähes samanlaiset ongelmat ja koulutuksen tarve kuin kaupunkiseurakuntien virkaveljillä. Jo tuolloin ensimmäisessä kokouksessa keskusteltiin seurakuntien ennakkoperinnän toteuttamismahdollisuuksista myös seurakuntien veronkannossa. Tämä osoittaa, että taloudenhoitajilla jo alusta alkaen on yhtenä päätehtävänään ollut seurakuntien taloudenhoidon kaikinpuolinen kehittäminen.

Jäsenpohjan laajentuminen ja nimenmuutos

Johtokunnan tiedusteltua kauppalaseurakuntien taloudenhoitajilta heidän halukkuuttaan liittyä yhdistyksen jäseniksi, hyvin monet heistä ilmoittivat halukkuutensa. Turun vuosikokouksessa 13.2.1949 heille annettiin oikeus liittyä yhdistyksen jäseniksi. Sääntöihin ei tehty muutoksia
Jo 1950 luvulla myös eräät maaseurakuntien taloudenhoitajat pyrkivät yhdistyksen jäseniksi mutta vasta 1962 laajensi yhdistys jäsenpiirinsä käsittämään myös maaseurakuntien päätoimiset taloudenhoitajat. Nimi muutettiin tuolloin ”Seurakuntien taloudenhoitajat”. Sääntöjen muutos merkittiin Yhdistysrekisteriin 11.5.1962.

Johtokunnan jäsenten toimikausien rajoittaminen ja sihteeri

Vuonna 1972 käydyn keskustelun pohjalta vuosikokouksessa 10.3.1973 hyväksyttiin sääntöihin muutos, jonka mukaan ”Johtokunnan jäsen voidaan valita enintään kahdeksi perättäiseksi toimikaudeksi” ja että ”Sihteeri ja rahastonhoitaja voidaan valita johtokunnan ulkopuoleltakin. Näin mahdollistettiin se, että mahdollisimman monella jäsenellä olisi mahdollisuus toimia johtokunnan jäsenenä.

Sääntöjen uusiminen ja nimenmuutos "Kirkon Hallintovirkamiehet ry:ksi"

Vuosikokouksessa 22.3.1975 hyväksyttiin yhdistykselle kokonaan uudet säännöt. Huomattavimmat muutokset olivat:
- Nimeksi hyväksyttiin ”Kirkon Hallintovirkamiehet. Nimenmuutos perustui siihen, että yhdistyksen jäseniksi voisivat päästä kaikki ”evankelisluterilaisten seurakuntien, kirkon, seurakuntainliittojen ja seurakuntien muiden yhtymien talous-, hallinto ja muissa vastaavissa tehtävissä olevat henkilöt”
- Yhdistyksen tarkoituksena on edistää jäsentensä ammattipätevyyden kehittämistä ja valvoa heidän yleistä, yhteiskunnallista, palkallisia ja ammatillista etuja sekä edistää yhteenkuulumista.
- Yhdistystä edustaa hallitus, jonka muodostaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan valittua jäsentä siten, että kaksi jäsentä eroaa vuosittain. Hallitukseen jäsen voidaan valita enintään kahdeksi perättäiseksi toimikaudeksi.
- Yhdistyksen varsinainen kokous valitsee vuodeksi kerrallaan puheenjohtajan valittujen hallituksen jäsenten keskuudesta.
- Yhdistys kokoontuu varsinaisiin kokouksiin hallituksen kutsusta, kevätkokoukseen viimeistään huhtikuussa ja syyskokoukseen viimeistään lokakuussa

Nämä sääntöjen muutokset merkittiin Yhdistysrekisteriin 5.1.1976.

Liittyminen ammattijärjestöön ja eroaminen siitä

Seurakuntien Viran- ja toimenhaltijain Liiton perustamisen 1957 yhteydessä, seurakuntien taloudenhoitajien yhdistys kuului monien muiden kirkon alan yhdistysten tavoin siihen. Kun SVLT alusta liittyi kunnallisvirkamiesliittoon, taloudenhoitajien yhdistys erosi siitä, koska taloudenhoitajien yhdistyksen toiminta kohdistui suurimmaksi osaksi jäsenten ammattipätevyyden lisäämiseen. Taloudenhoitajien yhdistys oli sitä mieltä, että seurakuntien piirissä palkkaus- ja työsuhdeasiat voidaan hoitaa omassa keskuudessa. Ajateltiin, että yhteisillä neuvotteluilla ja sovitteluilla sekä tunnustamalla ja arvioimalla oikein kaikkien työntekijöiden asemaa ja työtä, voidaan seurakunnista saada mallityönantaja, mihin kaikkien on syytä pyrkiä. Taloudenhoitajat ovat työssään pyrkineet siihen, että seurakuntien taloutta hoidettaisiin oikeudenmukaisesti. Tällaisia ajatuksia vallitsi yhdistyksen piirissä 1969 – 1970.

Kirkkohallitus asetti yhdistyksen aloitteesta 1.3.1971 lukien Kirkon palkka-asiain neuvottelukunnan, jonka tehtävänä oli valmistella Kirkkohallitukselle esityksiä seurakuntien työntekijöiden palkkausta ja palvelussuhteen ehtoja koskeviksi suosituksiksi ja neuvotella työtekijäjärjestöjen kanssa. Tavoitteena oli yhdenmukaisuuden aikaansaaminen samoissa tehtävissä oleville. Neuvottelukunnan puheenjohtaja oli yhdistyksen puheenjohtaja Pauli Riikonen sekä  jäseninä mm. kaksi yhdistyksen jäsentä, Heikki Bergström ja Urpo Rastimo. Neuvottelukunta oli toiminnassa kirkon virka- ja työehtolainsäädännön voimaantuloon, eli vuoden 1974 loppuun saakka.

Tässä vaiheessa ruvettiin yhdistyksessä valmistelemaan liittymistä ammattijärjestöön, koska oivallettiin asian tulevan pian ajankohtaiseksi. Tajuttiin, että taloudenhoitajien yhdistys on niin pieni (1972 lopussa 132 päätoimista ja 79 sivutoimista taloudenhoitajaa sekä 27 eläkeläistä), ettei se saa neuvottelu- ja sopimusoikeutta. Vuosikokouksessa 10.3.1973 suoritetussa äänestyksessä päädyttiin kuitenkin äänin 41 – 17 siihen, että johtokunta vielä valmistelee asiaa ja siihen palataan myöhemmin uudelleen. Johtokunta lähetti vuosikokouksen kannanottoon liittyen jäsenille mielipidetiedustelun. Vastanneista 69,7 % (115 jäsentä) oli ammattiliittoon liittymisen kannalla. Johtokunnan valmistelun pohjalta vuoden 1974 vuosikokous päätti yhdistyksen liittymisestä 1.1.1975 alkaen Akavaan, Akavan Erityisalojen Keskusliiton välityksellä. Äänestyksessä Akava sai 52 ääntä, SVTL 2 ääntä ja 10 äänesti tyhjää.

Vuoden 1977 kevätkokouksessa virisi keskustelu siitä, missä määrin AEK ja Akava nykyisten jäsenmaksujen vallitessa huolehtivat yhdistyksen jäsenistön eduista. Kävi ilmi, että yhdistyksen hallitus ei ollut täysin tyytyväinen tuloksiin. Kuitenkin kun taloudenhoitajien palkkahinnoittelu oli saatu aikaan, voitiin tulokseen olla kokonaisuutena tyytyväisiä. Todettiin, että yhdistyksen on päästävä paremmin näkyviin neuvotteluissa. Lopputuloksena kokous päätyi toteamukseen, että Kirkon akavalaisille on pyrittävä saamaan yhteinen kattojärjestö ja että yhteistoiminnassa Akavan jäsenjärjestönä oli saatava parempia tuloksia aikaan.

Yhteisen kattojärjestön perustamisesta neuvoteltiinkin muiden Akavaan kuuluvien kirkon alan yhdistysten kanssa. Yhdistystä edusti Pekka Soini. Vuoden 1977 syyskokoukselle kerrottiin, että vaikka Akavan taholta tällaisen järjestön aikaansaamista oli pidetty hyvänä, ei hanke tässä vaiheessa onnistu, koska vain Kirkon Hallintovirkamiehet ja Kirkon Erityistyöntekijät olivat olleet asiasta innostuneita, muiden empiessä tai osoittaessa kielteistä kantaa.

Vuoden 1979 syyskokoukselle hallitus oli valmistellut esityksen, jossa selostettiin asiaa laajasti ja todettiin mm., ettei AEK:n toiminta ollut koko aikana tyydyttänyt yhdistystä. Todettiin, että yhdistys on joutunut suorittamaan suhteellisen suuren kustannuksen tästä edunvalvonnasta ja että maksuosuus on lisääntymässä. Hallitus totesi, että ”kun lisäksi AEK:n toiminta henkilöstötaholla ei ole vastannut yhdistyksemme käsityksiä asioiden oikeasta hoidosta ja oikeudenmukaisesta painotuksesta, yhdistyksen hallitus on valmistellut eroamista AEK:stä. Keskustelujen jälkeen yhdistys päätti erota AEK:sta 31.12.1979 lukien. Vaikka asia on vuosikymmenten kuluessa ollut useiden selvitysten ja keskustelujen kohteena, toistaiseksi asiassa on oltu odottavalla kannalla.

Jäsenmäärän kehitys

1947 17 jäsentä
1957 65 jäsentä
1967 119 jäsentä
1977 319 jäsentä
1987 415 jäsentä
2001 427 jäsentä
2007 364 jäsentä
2012 336 jäsentä




Yhdistyksen jäseniä Ikaalisten koulutuspäivillä keväällä 2004

Puheenjohtajat ja sihteeri-rahastonhoitajat


Puheenjohtajat

Leo Leppänen 1947 - 1958
Erkki Sammalkivi 1958 - 1961
Pauli Riikonen 1961 - 1974
Olavi Jokinen 1974 - 1975
Heinz-Erik Sinnemaa 1975 - 1979
Heikki Bergström 1980 - 1984
Mikko Laukkonen 1984 - 1990
Timo Korhonen 1991 - 1996
Riitta-Sisko Tarkka 1997 - 1999
Toivo Sistonen 2000 - 2005
Jorma Korpela 2006 - 2008
Sari Anetjärvi 2009 - 2014
Kari J. Hietala 2015 -    



Yhdistyksen puheenjohtajia 40 vuotisjuhlassa. Vasemmalta Pauli Riikonen, Olavi Jokinen. Heinz-Erik Sinnemaa, Heikki Bergström ja Mikko Laukkonen


Sihteeri - rahastonhoitajat

Usko Laukama 1947 - 1969
Ahto Rintala 1969 - 1978
Mikko Laukkonen 1978 - 1984
Timo Korhonen 1985 - 1990
Jyri Klemola 1991 - 2000
Katariina Bergbacka 2000 - 2004
Kari Virtanen 2005 - 2007
Veijo Liimatainen (sihteeri) 2007 - 2008
Erkki Ylikoski (sihteeri) 2008 - 2010
Juha Nykänen (sihteeri) 2011 - 2013
Maria Satalahti (sihteeri) 2014 -    


Yhdistyksen ensimmäinen ja pitkäaikaisin puheenjohtaja oli Turun seurakuntien talousjohtaja, rovasti Leo Leppä. Hän oli yksi perustajajäsenistä. Hän kuoli 1958. Ensimmäinen ja pitkäaikaisin sihteeri-rahastonhoitaja on ollut Jyväskylän (aikaisemmin Kotkan) seurakunnan talousjohtaja, seurakuntaneuvos Usko Laukama oli myös perustamassa yhdistystä. Hän kuoli korkean 82 vuoden iän saavuttaneena 1987.

Opintopäivät

Yhdistyksen jäsenet ovat kokoontuneet säännönmukaisesti kaksi kertaa vuodessa vuosikokous-, kesäkokous- ja opintopäiville (nimikkeet ovat vaihdelleet). Nämä päivät ovat olleet aikaisemmin pääsääntöisesti kaksipäiväisiä. Jäsenten koulutus on ollut aina etusijalla. Osallistumisinnokkuus on yhdistyksen kokoon nähden ollut erittäin suurta, joskus jopa 70 %. Alkuvuosikymmeninä osallistujamäärät olivat 30 – 50. 1970/1980 lukujen vaihteessa koulutuspäivien osallistujamäärät olivat säännönmukaisesti 100 – 150, jopa enemmänkin. Jäsenten kokouksia (koulutuspäiviä) on vuoden 2006 loppuun mennessä pidetty kaikkiaan 98 eli kevään 2007 koulutuspäivät ja 60 -vuotisjuhla ja koulutuspäivät on 99. jäsenten yhteinen kokoontuminen. Luennoitsijoina on ollut kirkollisen hallinnon ja talouden sekä muidenkin alojen pätevimpiä asiantuntijoita.

Alkuaikoina opintopäivät sijoitettiin viikonvaihteeseen, jolloin myös sunnuntai oli kokouspäivä. Sunnuntaisin osallistuttiin myös jumalanpalvelukseen sekä sen jälkeen seppeleen laskuun sankarihaudoilla. Kokousten yhteydessä on järjestetty paljon retkeilyjä ja tutustumisia asianomaiseen paikkakuntaan sekä erityisesti kirkollisiin kohteisiin.

"Tuumaustauolla" opintojen ohessa. Tuttujakin kasvoja saattaa löytää kuvasta

Tiedotustoiminta

Alusta alkaen yhdistys on pitänyt varsin tärkeänä ”ylläpitää jatkuvaa yhteyttä virkaveljiin tiedotustoiminnan avulla” (perustavan kokouksen pöytäkirjasta). Ensimmäinen tiedotuksien numero ilmestyi jo parin päivän kuluttua yhdistyksen perustamisesta eli 3.6.1947 ja mainitun vuoden loppuun mennessä oli ilmestynyt jo neljä ”tiedotusta”. Vuodesta 1967 alkaen yhteydenpito jäsenistöön on tapahtunut kiertokirjeiden sekä ”Äyrinvartija” lehden välityksellä ja tietenkin opistopäivien yhteydessä. Äyrinvartija –nimi otettiin käyttöön Arvo Ahon esityksestä ja ensimmäisen Äyrinvartijan toimitti Pauli Riikonen. Vuoden 2002 loppupuolella otettiin käyttöön omat internetsivut, joiden merkitys tiedotusväylänä tulee kasvamaan.

Lopuksi

Pauli Riikonen yhdistyksen 35 -vuotishistoriikissa vuonna 1982: "Me seurakuntien taloudenhoitajat ja hallintovirkamiehet tiedämme, että seurakuntien hallinto ja talous ovat välttämättömiä apukeinoja seurakunnan varsinaisen tehtävän - evankeliumin julistamisen - kannalta. Ne palvelevat seurakunnan hengellistä elämää. Talouden tulee huolehtia evankeliumin julistamiselle välttämättömästä aineellisesta puolesta. Seurakuntien taloudenhoitajat ja hallintovirkamiehet voivat ja ovatkin omalta tärkeältä osaltaan vaikuttaneet siihen, että hallinto ja talous parhaalla mahdollisella tavalla ovat luoneet edellytykset evankeliumin sanoman levittämiseen jokaiselle ihmiselle. Seurakuntien taloudenhoitajien ja kirkon hallintovirkamiesten yhdistys on ollut suurena apuna kouluttaessaan jäseniään tähän tärkeään tehtävään."  Tämä on totta vielä 2007, yhdistyksen kuusikymmentävuotisjuhlavuonna.

Vuoden Hallintovirkamiehinä palkitut ovat vuosijärjestyksessä seuraavat:
Markku Koskinen, Helsingin seurakuntayhtymän  kiinteistöjohtaja, 2005
Juha Nykänen, Keminmaan seurakunnan talouspäällikkö, 2007
Jouni Lätti, Hyvinkään seurakunnan talousjohtaja, 2009
Marjatta Hirvonen, Joensuun seurakuntayhtymän hallintojohtaja, 2010
Heikki Seppänen, Hollolan seurakunnan talouspäällikkö, 2011
Marina Tolonen, Helsingin seurakuntayhtymän henkilöstöpalvelupäällikkö, 2012
Kristiina Mätäsaho, Kittilän seurakunnan talouspäällikkö, 2013
Riitta Kukkohovi-Colpaert, Muhoksen seurakunnan talouspäällikkö, 2014
Juha Tuohimäki, Vantaan seurakuntayhtymän johtaja, 2015

Etusivulle